Antiikin Rooman gladiaattoreista tiedetään jonkin verran. Osa heistä nousi kuuluisuuteen, kuten syyrialainen secutor-gladiaattorina uransa taistellut Flamma, joka olisi voittanut vapautensa neljään kertaan, mutta kieltäytyi joka kerta tästä kunniasta ja jatkoi gladiaattorina. Moni tuntee tänäkin päivänä traakkilaisen gladiaattori Spartacuksen, joka taisteli Capuan gladiaattorikoulussa Roomalaisen legioonalaisen tyyliin murmillo-gladiaattorina. Onneksemme keisari Commoduksen henkilääkärinäkin toiminut Claudius Galenus työskenteli opiskellessaan vuosina 160-161 kotikaupungissaan Pergamonissa gladiaattorikoulun pappina ja lääkärinä, archiereuksena, jolta ajalta hän kirjoitti muistiin 32 erilaista tapaa, jolla gladiaattorit harjoittelivat. Hieman myöhemmin 220-luvulla kreikkalainen filosofi Lucius Flavius Philostratus kuvaili teoksessaan Gymnasticus miten urheilijat valmistautuvat kilpailuihin nelipäiväisellä harjoitteluohjelmasyklillä. Myös Publius Flavius Vegetius Renatus kuvailee gladiaattoreiden harjoittelua 400-luvulla teoksessaan Epitoma rei militaris. Oppineiden kirjoitusten lisäksi meillä on lyhyitä ja hajanaisia aikalaiskuvauksia jotka käsittelevät eri gladiaattorien varustuksia ja taistelutyylejä. Maalauksista ja mosaiikkitaideteoksista voimme nähdä miltä taistelijat käytännössä näyttivät. Efesoksesta löytyneestä gladiaattoreiden joukkohaudasta voidaan päätellä taistelun olleen väkivaltaista mutta säännöillä rajoitettua.